Merimaisemat kuviksi

Markku Saiha

Jurmon kylä huhtikuussa. Merellä ja saaristossa toimii vaakaformaatti usein pystyruutuja paremmin. Tämänkaltaisia kuvia voi tehdä jutussa esitellyillä panoraamatekniikoilla.
Jurmon kylä huhtikuussa. Merellä ja saaristossa toimii vaakaformaatti usein pystyruutuja paremmin. Tämänkaltaisia kuvia voi tehdä jutussa esitellyillä panoraamatekniikoilla.

Maisema on enemmän kuvaajan omaa näkemystä kiinnostavasta ympäristöstä kuin tarkasti määritelty käsite. Merellisissä maisemissa kuvaaminen voi alkaa mökin portailla tai veneretkellä. Maisema enemminkin löydetään kuin haetaan.

Maisemakuvaajalle tyypillinen rauhallinen kuvaustapa ohjaa myös käytettävää tekniikkaa. Aikaa on harkita kuvakulmia, sävyjä ja lopullista tulosta. Katse kohtaa maisemassa mielikuvissa kenties jo valmiiksi jalostuneita näkymiä.

Talvinen merimaisema on alituisessa muutoksessa. Valot vaihtuvat, myrskyt koettelevat ja maisema muuttuu erilaiseksi aamuin illoin. Monet kuvaajat kulkevatkin usein tutuilla seuduilla, jolloin paikan eksoottisuus ei vie huomioita valojen vaihtelun tarkkailulta.

 

Kaiken luonnossa tapahtuvan kuvaamisen edellytys on, että pystyy toimimaan. Talvella oikea vaatetus liikkumisen rytmin ja lämpötilan mukaan on tärkeää. Eväiden ja hyvän retkiseuran merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa.

Kuvaajan ohella kylmän ja kosteuden sietokyky on koetuksella myös digikameroilla ja objektiiveilla. Onneksi kameroista ja objektiiveista on tullut entistä tiiviimpiä ja virta riittää kovissakin pakkasissa. Perushuolellisuus ei ole pahasta etenkään ääriolosuhteissa toimittaessa. Talvisella merellä vedenpitävä laukku tai reppu on vakiovaruste, jossa kamera on syytä pitää aina, kun ei olla kuvaa ottamassa. Vara-akut ja kortit ovat parhaiten kuivassa ja lämpimässä takin taskussa. Huolimatta valmistajan vakuutteluista, että heidän kameransa kestää vaikka suihkussa, ei väittämää kannata testata kun kylmä suolainen vesi lentää ympärillä.

Kameran suojaamiseen on monia keinoja ja jonkinlainen este lumen ja suolaisen veden pääsyn estämiseksi suoraan kameraan on syytä olla.
Myös kuvaajan on syytä huolehtia varusteistaan olosuhteiden mukaan. Mikään ei ole yhtä hyödytön ilmestys kuin paleleva valokuvaaja.

Panoraama

Panoraamalla tarkoitetaan tavallisesti kuvaa, jonka sivusuhde on 1:3 tai yli. Ennen tällaiset kuvat tehtiin erikoiskameroilla, nyt voidaan yhtä kuvattua ruutua rajata tai rakentaa laajempi näkymä yhdistämällä useita kuvia ohjelmallisesti. Tai helpoiten se käy yhdellä pyyhkäisyllä kännykän kameran panoraamatoiminnolla, kannattaa kokeilla!
Oli tekniikka mikä tahansa, panoraama on mukava tapa kuvata laajoja maisemakokonaisuuksia. Kuvaan saadaan mukaan tarinaa kun katse ei näe kerralla koko kuvaa vaan kulkee sen poikki. Sijoittamalla kiinnostavia elementtejä kuvan eri kohtiin voidaan yhdellä kuvalla kertoa tarina.
Panoraama voidaan kuvata myös superlaajakulmalla ja rajata sitten muoto halutuksi. Sama kuvakulma, tavallisesti yli 100 astetta, voidaan hallita vaikka normaalilla polttovälillä ottamalla useampi ruutu, ja yhdistämällä nämä tietokoneen ohjelmalla. Joissain kompaktikameroissa on tällainen ominaisuus jo valmiina.
Yhdistäminen mahdollistaa laajemman kuvakulman lisäksi suuremman kuvakoon. Liittämällä yhteen useita kompaktikameran ruutuja, on tuloksena niin suuri tiedosto, että siitä voidaan tulostaa vaikka maisemataulu mihin yhden ruudun tiedostokoko ei riittäisi.

Tämän sivun pääkuva on tehty panoraamatekniikalla.

Lunta, jäätä, pimeää valoa: Maiseman elementit ovat toiset kun kesällä.

Saariston yhteisalukset tarjoavat mukavan tapan kuvata merimaisemia ympäri vuoden.