Henrik Lund
Olen kuvannut lähiluontoani itäisen Uudenmaan Lapinjärvellä, joka on myös synnyinseutuni, vuodesta 2004 lähtien. Ajatukseni luontokuvauksesta aikuisena lähti nuoruuden haaveesta. Olen pienestä pitäen liikkunut paljon lähiluonnossa ja sain lapsena kasvaa isovanhempieni metsissä ja pelloilla – mukana kaikessa mitä pientilallisen perinteisiin kuuluu. Kokeilin myös nuorempana metsästystä, mutta kävi aika nopeasti selväksi että se ei ole minun juttuni. Isoisäni, nuorena kova metsämies, sanoikin viimeisinä elinvuosinaan että ”oletpa sinä valinnut fiksun harrastuksen – nyt paljon suuremmalla yleisöllä on mahdollisuus kokea ne mieleenpainuvimpia hetket luonnossa kuviasi kautta”. Tämä antoi lisäarvoa valinnalleni, olinhan oppinut paljon luonnon arvoista juuri isoisältäni.
Olen aina pitänyt spontaaniudesta kuvauksessani – vuodenajat määräävät pitkälti kuvattavat aiheet, ja olen aina ”saarnannut” lähiluonnon merkityksestä luontokuvauksessa. Parhaat otokseni olenkin ottanut kotikunnan rajojen sisäpuolella. Aina ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
En voi sanoa että olisin erikoistunut mihinkään tiettyyn kuvauksessani – olen aikalailla kaikkiruokainen. Eläimet elinympäristössään ovat kuitenkin osoittautuneet konseptiksi joka on osaltani aina toiminut paremmin kuin äärimmäiset lähikuvat. Näen myös luonnossa erinäisiä muotoja ja kuvioita, jotka helposti tarttuvat kuva-aiheiksi. Kartat ja topografia on aina kiehtonut minua, joten ei ihme että ilmasta otetut kuva-aiheet ovat myös astuneet esiin paljon kuvissani.
Ylhäältä ja sivulta – perspektiivi muodostaa kokonaisuuden
Erilaiset muodot, värit sekä luonnonmateriaalien eri olomuodot näyttäytyvät kovin erilaisilta ylhäältä tai sivusta katsottuna.
