Kesäpäivät valkoisine kumpupilvineen ovat luontokuvaajalle antoisaa aikaa. Monella kuvaajalle keskimääräisin tilanne onkin juuri auringonpaisteella poutapilvien alla kuvattu myötävalon maisema. Tällöin myös kameran automatiikka toimii parhaiten ja sen tarjoamat oletusarvot ovat lähellä oikeaa. Valotus hoituu automaatillakin niin, että pilvien reunojen huippuvalot eivät pala puhki ja histogrammi on kohdallaan kun leikkautumisia ei ole.

Tilanne muuttuu dramaattisesti kun valon suunta on vastainen, niin kuvan sävymaailman kuin myös valotuksen suhteen. Kirkas piste kuva-alueella hämää valotusautomatiikkaa ja teettää ajatustyötä jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Tämä koskee kaikkia kameroita, kännyköitä myöten. Suoraan aurinkoon eikä muuhunkaan kirkkaaseen pisteeseen ei kannatta tähdätä. Varjostamalla aurinkoa vaikka kädellä tai liikkumalla niin että kirkkain alue jää puiden tms. taakse, vältytään monelta hankaluudelta.

Kuvauskohteessa on oma sävyalueensa ja kenno kykenee tiettyyn rajalliseen toistoalueeseen. Luonnonvalossa sävyalue, joka on kennon mielestä harmaa-asteikko, vaihtelee parista himmenninaukosta pariinkymmeneen jos aurinko on mukana.

Valotuksella tarkoitetaan kohteen sävyalueen, tuon harmaa-asteikon, sovittamista kennon toistoalueelle. Jos valotetaan eli kennolle päästetään valoa liian vähän, putoaa tummia sävyjä pois ja jos annetaan liikaa, ei valkoiseen saada sävyjä.

Kameroiden reaaliaikainen histogrammi on digilaitteiden hienoimpia ominaisuuksia, koska se näyttää, mihin kohtaan toistoaluetta sävyt laukaisuhetken asetuksilla putoavat. Kun vuoristo on keskellä tai vähän oikealla niin, että mikään osa ei leikkaudu reunoista ulos, sävyt ovat tallella. Histogrammin tarkkailua on syytä opetella ja vastavalotilanteissa on helppo auttaa kameraa optimaalisen valotuksen saamiseksi.

HDR eli high dynamic range

Kirjainyhdistelmä HDR tarkoittaa kameran kennon toistoalueen laajentamista yhdistämällä kahden tai useamman valotuksen informaatio. Yksikertaisen ja monta kertaa riittävän lisän antaa kaksi valotusta, joissa toinen on keskimääräinen ”oikea” ja toisella valotetaan huippuvaloalue kuten aurinko siten että siihen saadaan halutut sävyt. Nämä kaksi tiedostoa yhdistetään ja askare onnistuu vaikka Lightroomin Merge to HDR – komennolla.

Moni kuvaaja käyttää tekniikkaa hyväksi siten, että ruutuja yhdistetään useita ja näin saadaan hallittua hyvin laaja sävyala pimeimmistä varjoista kirkkaimpiin pilviin. Noin kahden himmenninaukon eroilla valotetut tiedostot voidaan yhdistää esimerkiksi LR:n työkalulla tai sitten tähän askarteluun räätälöidyllä erikoisohjelmalla. Riskinä on totutusta sävyalasta poikkeaminen niin paljon, että saavutettu kuva ei enää vastaa luonnollista näkymää. Missä raja sitten kulkee, on jokaisen itse tuumittava. Kokeilut ja kokemus opettavat mikä on omille näkemyksille sopivin tekniikka.