Hållö, Smögen
Parisenkymmentä metsäluonnosta huolestunutta luontokuvaajaa on kokoontunut pittoreskiin merenrantakylään pohtimaan, miten kertoa suurelle yleisölle pohjoismaisten metsien tilasta. Valtavasta ikkunasta avautuu näkymä jylhille rantakalliolle ja Pohjanmerelle, ja takaseinän kankaalle heijastuu luetteloita, projektikaavioita ja käppyröitä.
Etäpalaveri on erinomainen keksintö, kun ihmiset eri puolilta Fennoskandiaa vievät eteenpäin yhteistä näyttely- ja viestintähanketta. Ideointi ja ajatusten vaihto on silti sähäkämpää kasvotusten samassa tilassa. Se tuli jälleen todettua luontokuvaajien tapaamisessa Smögenissä. Suomesta paikalla oli kolme henkilöä, Norjasta saman verran, ja loput edustivat Ruotsia. Tilaisuudesta vastanneen Naturfotograferna/N:n järjestämää suoratoistoa seurasi pari yhdistysten jäsentä.
Ammattiluontokuvaajien porukka oli lähtenyt matkaan jo torstai-iltapäivällä tyyliin: auto–laiva–auto. Liki 800 km:n ajo lyhyine ruokataukoineen oli ottanut aikansa ja laiva omansa, mutta Suomalaisten viestiä vienyt kolmikko Manninen, Nuortie, Oivukka ehti mukaan kokouksen alkutohinoihin.
Tilaisuuden avasi N:n puheenjohtaja Annette Seldén. Norskenaturfotografer/NN:n puheenjohtaja/sihteeri Roger Brendhagen sanoi muutaman sanan oman yhdistyksensä puolesta ja SAL:n sihteeri Elina Nuortie omansa. Puheenvuoroissa korostuivat yhteinen ongelma ja kolmen pohjoismaan yhteistyön edut sen avaamisessa suurelle yleisölle. Niiden jälkeen N:n sihteeri Christer Karlsson ja hallituksen jäsen Håkan Kvarnström esittelivät Metsä-projektin tilannekatsauksen.
Katsauksen jälkeen porukka jaettiin kahdeksi ideointityöryhmäksi, ja puolen tunnin aivoriihien jälkeen ryhmien ajatukset koottiin yhteen. Lopuksi palloteltiin ehdotuksia hankkeen nimeksi. Palaveri koettiin hedelmälliseksi, ja kaksi ja puoli tuntia hurahtivat todella nopeasti.
Metsätunnelmista puuttomalle luodolle
Naturfotograferna/N oli järjestänyt osallistujille retken Hållön majakkasaarelle. Vene lähti Smögenin laiturilta klo 9.30, ja kymmenen minuutin päästä kapusimme jo Hållön kalliolle, emmekä ainoina. Aurinkoinen hellepäivä oli houkutellut saarelle lukuisan joukon viikonlopun viettäjiä. Osa oli saapunut yhteyspaatilla ja osa omalla veneellä saaren pitkään ja kapeaan, korkeiden kallioiden suojaamaan vierassatamaan.
Ruotsinkielinen alustus saaren historiasta ja luonnosta kuultiin kappeliksi muunnetussa majakan entisessä koneistorakennuksessa. Hållö on noin kilometrin levyinen ja puolentoista pituinen saari, joka yhdessä naapurinsa Sälön kanssa muodostaa liki kolmen neliökilometrin laajuisen luonnonsuojelualueen. Saarten 920 miljoonan vuoden ikäinen, gneissipenkereiden halkoma, bohusingraniittinen peruskallio on monien jääkausien muovaama. Yhdellä saaren tunnetuista nähtävyyksistä, Slätte hällalla, graniitti on haljennut vaakasuuntaan, koko yläosa on pudonnut sen itäpuolelle revenneeseen rotkoon, ja jäljelle on jäänyt tasainen ”tanssilattia”. Lisäksi saarella on useita kirkasvetisiä uimapoukamia ja hiidenkirnuja.
Uskomatonta kyllä, varsin karunoloisella saarella kasvaa yli 300 kasvilajia! Tavanomaisiin siivekkäisiin kuuluu mm. lokkeja, tiiroja, meriharakoita sekä perhosia, korentoja ja muita lentäviä hyönteisiä. Kaksi- ja nelijalkaisten vierailijoiden lisäksi nisäkkäitä edustavat metsäjänikset. Länsi- ja Pohjois-Euroopassa yleisesti tavattava haisukonna on Fennoskandiassa harvinainen erikoisuus, jonka Lounais-Ruotsin kanta on ollut hiipumaan päin, ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi.
Luennon jälkeen valtaosa kuulijoista suuntasi majakkaan, jonka pyöreä kivitorni oli valmistunut jo 1842. Se oli kuitenkin pian havaittu turhan matalaksi. Se ei näkynyt kunnolla Sälön takaa. Kivitornin päälle päätettiin rakentaa teräksinen jatke lyhtyineen 1868, ja siitä lähtien 20-metrisen majakan valo on loistanut noin 39 metrin korkeudella merenpinnasta. Alkuun linssistö oli heijastanut teräsrenkaalla pyörivien rypsiöljylamppujen valoa, mutta nykyisin valo tulee pienistä sähkölampuista. Alkuperäinen linssi on onneksi tallessa ja esillä majakan pohjakerroksessa.
Saarella ei saa telttailla, mutta jos haluaa kuvata kauniit ilta- ja aamuvalot, Utpost Hållön hostelli tarjoaa yli 40 huonetta yöpymiseen. Ravintolaa ei ole, ja kahvilakin on auki vain kuuden viikon huippusesongin ajan, joten omat eväät on otettava mukaan. Naturfotograferna/N oli järjestänyt retkilounaaksi kananuudelit, ja onneksi sen ainokaisen pienen vesipullon saattoi täyttää kappelin seinustan hanasta.
Mystistä ja mikroskooppista
Illallisten jälkeen pidettiin muutama kuvaesitys. Perjantaina esiintyi aikansa Ruotsin Bohuslänin ja Espanjan Katalonian välillä jakava sinfoniamuusikko ja kapellimestari Erik Malm. Hän pyrkii luomaan musiikkia myös kuvillaan ja on jo reilut parikymmentä vuotta hionut yhden ruudun ICM-tekniikkaansa (Intentional Camera Movement) eli ”kameralla maalailuaan”. Kuuden komean kirjan tekijä on saanut kuvillaan myös maailmanmainetta (erikmalm.com).
Lauantai-iltana esiintyivät Gunnar Aus ja Håkan Kvarnström. Ausin ”Kun kameran takana on tylsää” -esitys kertoi kekseliäistä kokeiluista tehdä erilaisia kuvia. Hän etsii usein uusia tapoja vangita tavallisia luonnon tapahtumia kuvaustekniikoilla leikkimällä. Malmin tavoin maailmallakin tunnettua Kvarnströmiä taas kiinnostavat kohteet, joita ihmissilmä ei näe. Kaukaisessa avaruudessa tai mikroskoopin paljastamissa maailmoissa yhdistyy tiede ja taide häntä innostavalla tavalla, eikä niitä etsiessä tarvitse matkustaa maailman ääriin. Aiheita löytyy niin lähivesistöistä kuin tyttären hiuksistakin (hakankvarnstrom.com).
Reissu oli ohjelmantäyteinen ja raskas, mutta kokemus sekä metsä-teeman parissa työskentelevien kollegojen tapaaminen kaiken vaivan arvoista. Kiitimme ruotsalaiskuvaajia järjestelyistä ja toivomme voivamme tarjota sekä heille että norjalaisille yhteistyökumppaneillemme kiinnostavan tilaisuuden vuorollamme Suomessa.
-
Christer Karlsson esittelee metsä-hankkeen tilannetta
-
Erik Malmin sinfonisia kuvia
-
Lähdössä Hållön saareen
-
Majakkasaaressa
-
Lyhty ja poutapilvet
-
Majakasta etelään
-
Kallion kertomaa
-
Kummeli ja sen kaveri
-
Smögenin laiturin ikonisia rantavajoja
