Petri Koivisto
Intuitio johdattaa parhaimmillaan luontokuvaajan jonkin sellaisen äärelle, jota on mahdoton suunnitella etukäteen. Tämän olen saanut todeta lukuisia kertoja, kun olen viettänyt luonnossa aikaa ajantajuni kadottaen. Tämä ei tarkoita, ettenkö luontokuvaajana suunnittelisi kuvaamista. Koko työurani – tai laveammin ajateltuna koko tähänastinen elämäni – on ollut kokonaisuuksien suunnittelua. Osin toki tiedostamatta.
Kun johonkin ryhdyn, syntyy siitä usein luontevasti isompi kokonaisuus: videotarina, kirja, taiteellinen kuvasarja tai uniikki Tilatunnelma (oma videotuotteeni). Kuvaamisella on oltava tarkoitus.
Työni graafisena suunnittelijana on ohjannut vahvasti visuaalisia valintojani myös luontokuvaajana: haluan tarjota vastaanottajalle jotain yksinkertaista, jotain graafista, jotain kaunista, jotain funktionaalista tai jotain yllättävää.
Luontokuvauksen kautta musiikki on palannut pitkän tauon jälkeen elämääni. Olen viime vuosina keskittynyt yhä enemmän videokuvauksiin ja luontoäänityksiin, joihin muusikkotausta tuo lisäulottuvuuden. Jo musiikki itsessään on tärkeä, mutta ehkä vieläkin tärkeämpi oppi musiikin maailmasta on rytmintaju. Editointipöydällä leikkausrytmi tarjoaa juuri niitä oivalluksia, joita ei voi käsikirjoittaa. Intuitio ohjaa tässäkin. Näin tämän pitää mennä.
”Katso videoesittelyni”.