Syksy on monen maisemavalokuvaajan suosikkiaikaa. Valon väheneminen ja lämpötilan lasku käynnistävät kasvien valmistautumisen talveen, ja samalla maiseman värikirjo räjähtää. Kesän vihreä maisema on syksyllä vain muisto kun mm. koivu kellastuu, pihlaja ja haapa punertuvat ja osa varpukasveista muuttuu räikeän punaisiksi.
Ruskan näyttävyydellä on kuitenkin suuria eroja eri vuosien välillä. Joskus esim. kasvitaudit ruskistavat lehdet jo ennenkin ne kellastuvat. Jonakin vuosina on myös suuria eroja eri puuyksilöiden, ja eri puulajien, välillä ruskan huippuhetkessä. Eli joku puu saattaa vasta kellastua silloin kuin viereisestä puusta on jo kaikki lehdet pudonneet.
Maisemakuvaajan kannattaakin seurata tarkkaan ruskan edistymistä, ja jos ruska on näyttävä, kuvata aktiivisesti. Sillä voi hyvinkin olla että yhtä hienoa näytelmää ei ole tarjolla, ainakaan samassa kohtaa, seuraavina vuosina. Oheinen Töölönlahden kuva on otettu vuonna 2013, eikä sen jälkeen kaikki puut ole olleet kertaakaan yhtä keltaisia samaan aikaan.
Aurinko saa ruskan hehkumaan
Moni ruskaa kuvaava toivoo auringonpaistetta. Se saa ruskan värit heräämään eloon, ja sininen taivas tarjoaa voimakkaan värikontrastin keltaiselle lehdille. Vastavaloon kuvattuna auringon valo kuultaa lehtien lävitse, ja ruskan värit hehkuvat näyttävästi. Aurinkoa päin kuvaaminen voi kuitenkin olla teknisesti vaikeaa: kameran dynamiikka voi loppua kesken, tai kuvaan voi tulla pahoja linssiheijastumia. Taivaan palaessa puhki, tai varjojen jäädessä pikimustiksi, joutuu usein turvautumaan HDR tai exposure blending -menetelmiin dynamiikan kasvattamiseksi. Eli kuvaustilanteessa kannattaa ottaa useita valotuksia haarukoimalla, ja yhdistää valotukset myöhemmin tietokoneella yhdeksi kuvaksi, siten että koko kuva alalla on hyvät sävyt. Lisää vinkkejä HDR-kuvaukseen löytyy [Kesän valo maisemakuviin -artikkelista].Auringon voi myös piilottaa esim. puunrungon taakse, ja silloin voi selvitä yhdellä valotuksella.
Myötävalo latistaa usein maisemakuvan syvyysvaikutelman, mutta värit voivat silti olla hyvät. Myötävalo sopii erityisesti ruskakuviin vesistöjen äärellä. Tyynen järven rannalla, auringon paistaessa vastarannalle, on mahdollista saada hienoja heijastuksia. Myötävaloon kuvatessa puut ovat auringon kirkkaasti valaisimia, ja myös niiden heijastus vedessä näyttää hyvällä. Hieman auringonnousun jälkeen, tai juuri ennen auringonnousua, auringon valon väri on tavallista lämpimämpi. Se korostaa ruskan värejä, tekee heijastuksesta vielä näyttävämmän.
Polarisoiva suodin käyttöön
Polarisoivaa suodinta kannattaa käyttää ruskamaisemia kuvatessa. Aurinkoisella säällä polarisoiva suodin tummentaa sinistä taivasta, ja korostaa ruskan ja taivaan värikontrastia. Polarisoiva suodin myös vähentää heijastuksia lehtien pinnasta ja lisää ruskan värien saturaatiota. Erityisesti voimakas tämä vaikutus on silloin kuin lehdet ovat märkiä. Heijastuksia veden pinnasta kuvatessa polarisoivaa suodinta ei välttämättä kannata käyttää, sillä se voi poistaa koko heijastuksen tai heikentää heijastusta merkittävästi. Kuten aina polarisoivaa suodinta käyttäessä, niin kannattaa katsoa etsimen lävitse, ja pyörittää suodinta parhaan vaikutuksen saamiseksi.
Ideoita pilviselle säälle
Ruska näyttää hyvälle myös pilvisellä säällä. Jos taivas on tasaisen harmaassa pilvessä, niin taivasta kannattaa ottaa kuviin mukaan vain vähän, tai taivaan voi rajata jopa kokonaan pois.
Pilvisellä säällä sopivia kuvauskohteita ovat esim. ruskan ympäröimät kosket ja vesiputoukset. Usein aurinkoisella säällä kosken toiseen reunaa paistaa aurinko, ja toinen ranta on varjossa. Tällöin hyvältä näyttävän valotuksen saavuttaminen virtaavassa vedessä on hyvin hankalaa. Pilvisellä säällä valo on tasaisempaa, ja hyvän valotuksen saavuttaminen on paljon helpompaa.
Koskien kuvaamiseen sopii pitkä valotusaika, ja se on helpompi saavuttaa pilvisellä säällä. Virtaava vesi pehmenee usein riittävästi jo 1/4 – 1 sekunnin valotusajoilla. Pilvisenä päivänä tämän saavuttamiseen riittää usein polarisoiva suodin. Polarisoivasta suotimesta on myös se hyöty että se vähentää heijastuksia myös veden pinnasta, ja kasvattaa täten kosken valkoisten kuohujen ja tumman veden välistä kontrastia.
Myös metsässä, tai puistossa, puiden keskellä voi saada parempia kuvia pilvisellä säällä kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Aurinkoisella säällä kontrasti voi olla metsässä liian suuri. Myös yksityiskohtia, esimerkiksi lähikuvia lehdistä, kannattaa kuvata pilvisellä säällä.
Etsi paras kuvauskorkeus ja käytä eri polttovälejä
Kuten yleensäkin maisemavalokuvauksessa, niin kannattaa aina pohtia mikä on paras kuvauskorkeus. Kuvaamalla lähempänä maanpintaa etuala korostuu, ja katsojan huomion saa kiinnitettyä esim. etualalla oleviin kauniisiin lehtiin. Laajakulmaobjektiivit sopivat erityisen hyvin tähän. Kuvaamalla lähempänä maanpintaa, kiinnostavan etualan ”tarve” myös pienenee. Matalalta kuvatessa hyvältä näyttävä 50 cm leveä kaistale voi riittää etualaksi, kun taas silmän korkeudelta kuvatessa tarvitaan laajakulmalla vähintään pari metriä leveä kuvauksellinen etuala.
Pitkillä polttoväleillä on taas mahdollista ”tiivistää” maisemaa, ja saada eri etäisyyksillä olevat kohteet näyttämään olevan lähempänä toisiaan. Niillä voidaan myös poimia maisemasta kiinnostavimmat yksityiskohdat ja jättää kaikki muu kuva-alan ulkopuolelle.
Kokeile ja leikittele
Pitkää valotusaikaa voi käyttää myös pehmentämään esim. tuulessa heiluvia lehtiä ja puita, ja saavuttaa täten pehmeä, lähes impressionistinen tunnelma. Toinen keino hieman epätodellisen tunnelman saavuttamiseen on käyttää kuvakäsittelyä, esim. Orton Effect -menetelmää, missä kuvan vaaleita alueita pehmennetään ja ne saadaan hehkumaan Photoshopissa (netistä löytyy runsaasti tutoriaaleja tästä aiheesta). Oheisessa Strömbergin koski -kuvassa on käytetty maltillisesti Orton Effect:iä.
Ruskamaisemat sopivat hyvin myös kohteeksi kun kameraa liikutetaan valotuksen aikana. Vinkkejä tähän voit lukea [Luova Maisemakuvaus -artikkelista].
Eikä yölläkään kuvaamista kannata unohtaa. Valotusajat kasvavat reippaasti, mutta ruskamaisemia voi kuvata esim. kuun valossa. Oheinen Päähkänäkallion kuva on kuvattu lähes täydenkuun valossa. Kuva on kuvattu suoraan kuuta päin, ja pilvet paloivat puhki, joten siinä on jouduttu turvautumaan myös exposure blending:iin.
