Mikael Rantalainen
Yövalokuvaus on teknisesti yksi haastavimmista maisemavalokuvauksen aihealueista. Yöllä on vain vähän valoa, ja tähdet ja kuu liikkuvat, joten kovin pitkä suljinaikoja ei pysty käyttämään. On siis käytettävä suuria herkkyyksiä. Myös tarkennus ja kameran säätäminen pimeässä voi olla hankalaa.
Mutta yömaisemien valokuvaus on ehdottomasti kaiken vaivan arvoisia. Tähtitaivas, kuu, revontulet, valaisevat yöpilvet ja ukkonen tarjoavat uskomattoman hienoja näkymiä. Digikameroiden herkkyys mahdollista jopa sellaisien tilanteiden tallentamisen joita ei voi omin silmin nähdä.
Linnunrata
Linnunradan kuvaaminen on yökuvauksen osa-alueista haasteellisin. Kuvauspaikassa ei saa olla paljoa valosaastetta, eli kannattaa suunnistaa kauas kaupunkien valoista. Ei Linnunradan kuvaaminen ole mahdotonta lähempänä kaupunkejakaan, mutta silloin kuvakäsittelyä joutuu tekemään paljon enemmän, eikä lopputulos runsaan käsittelynkään jälkeen ole niin näyttävä kuin valosaasteettomassa paikassa. Kuukin valaisee taivasta liikaa, eli parhaat Linnunrata-kuvat otetaan uudenkuun aikaan, tai silloin kun kuu on horisontin alapuolella.
Pelkkä Linnunrata kuvassa voi olla hieman tylsä, joten Linnunradan kanssa samaan kuvaan kannattaa sommitellaan myös jotain muuta, esim. yksinäinen puu, tai joku rakennus.
Linnunrataa kuvatessa valoa ei ole paljoa tarjolla, joten valovoimaiset objektiivit ovat suositeltavia. Yleensä suositellaan f/2.8 tai valovoimaisempia laajakulmia (14-20 mm). Kamerasta riippuen, suositeltuja arvoja ovat yleensä ISO 3200, ISO 6400 ja jopa ISO 12800. Kannattaa testata miten eri ISO arvot toimivat omassa kamerassa.
Tähdet halutaan yleensä esittää pistemäisinä, ja koska maapallo pyörii, niin valotusaika on pidettävä varsin lyhyenä. Usein ohjeeksi, millä maksimi valotusaika lasketaan, annetaan 500 / polttoväli / mahdollinen croppikerroin, eli esim. 20 mm objektiivilla, täydenkennon kameralla, maksimivalotusaika olisi 500 / 20 → 25 sekuntia. Mutta tämä kaavan käyttö ei mielestäni pysäytä tähtiä riittäväsi. Mitä pienempiä pikseleitä kennossa on, sitä lyhyempää suljinaikaa joutuu käyttämään. Itse käytän usein 350 / polttoväli -kaavaa, eli 20 mm polttovälillä käytän 15 sekunnin valotusaikaa.
Kuu
Kuu on todennäköisesti yötaivaan aiheista se jonka kuvaamisesta useimmat aloittavat. Erityisesti täydenkuun nousu horisontista on hyvin näyttävä. Kuuta pystyykin kuvaamaan kaikilla kameroilla, jopa kännykällä. Ainoastaan jos kuun haluaa näyttävän suurelle kuvassa, on turvauduttava järjestelmäkameraan ja pitkiin polttoväleihin.
Jos kuu nousee ennen auringonlaskua, kuu on horisontissa hyvin haalea. Parhaat värit kuussa on yleensä silloin kun se nousee 15-30 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Tällöin myös yksi valotus riittää tallentamaan kuun ja maiseman. Kuu liikkuu yllättävän nopeasti, ja kun kuu on horisontissa, niin kuun valo on varsin himmeää. Pitkillä polttoväleillä joutuu kuun liikkeen pysäyttämiseksi usein käyttämään ISO 800-3200 herkkyyksiä.
Jos auringonlaskusta on lähemmäs tunti, niin kuu on usein niin kirkas, että se palaa puhki, mikäli muun maiseman haluaa valottaa oikein. Tällöin on otettava kaksi kuvaa: toinen valotettu kuun, ja toinen on valotettu maiseman mukaan. Ja yhdistettävä myöhemmin nämä kuvat kuvankäsittelyssä. Toinen vaihtoehto on vain antaa kuun palaa puhki ja kuvata kuu osana maisemaan, esim. kuunsillan kanssa.
Mikäli haluat kuun näyttävän kuvassa todella suurelle, niin käytä pitkää polttoväliä, ja aseta kuun kanssa kuvaan joku kaukana oleva maamerkki. Oheisessa kuvaparissa vasemmanpuoleisessa kuvassa etäisyys Suomenlinnan kirkkoon oli 1,6 km, ja oikeanpuoleisessa kuvassa etäisyys oli 3,2 km. Joten oikeanpuoleisessa kuvassa kuu näyttää merkittävästi suuremmalle.
Tähdenlennot
Tähdenlentoja kannattaa lähteä kuvaamaan silloin kun jonkin tähdenlentoparven maksimi on lähellä, kannattaa seurata Ursan sivuja. Tähdenlentoja kuvatessa kameraan kannattaa asettaa samat asetukset kuin Linnunrataa kuvatessa. Ainoa ero se että kamera pitää saada kuvaamaan jatkuvasti, tähdenlentojen ajoitusta kuin ei voi ennustaa. Monissa kameroissa helpoin tapa jatkuvaan kuvaukseen on: aseta kamera sarjakuvaukselle, kiinnitä lankalaukaisin kameraan, ja lukitse lankalaukaisimen nappi pohjaan. Joissain uusissa kameroissa on myös intervallikuvaus-toiminto, jolla kamera voidaan asettaa kuvaamaan jatkuvasti.
Kun kamera on kuvannut muutaman tunnin, niin toivottavasti muistikortille on tallentunut useita, tai jopa kymmeniä, tähdenlentoja. Nämä kuvat voi halutessa yhdistää siten että kaikki tänä aikana tapahtuneet tähdenlennot ovat nähtävissä samassa kuvassa.
Tähtijuovat / Star trail
Maapallon pyörimisestä johtuen tähdet piirtävät viivan pitkällä valotusajalla. Star trail -kuvissa tämä on toivottu tulos. Filmiaikaan kuvat otettiin yhdellä valotuksella joka kesti yleensä vähintään yhden tunnin. Digiaikana on suositeltavampaa asettaa kamera kuvaamaan lyhyempiä valotuksia (esim. 20-30 sekuntia) jatkuvasti, ja yhdistää kuvat tietokoneella. Lyhyemmistä valotuksista on myös se hyöty ettei valosaaste ehdi kerääntymään pitkää, ja näin star trail -kuvia voi ottaa jopa kaupunkialueella. Jotkut kamerat osaavat tehdä yhdistäminen jo kamerassa, ja tuloksena on valmis star trail -kuva.
Star trail:ien kuvauksessa kaikkia tähtiä ei tarvitse saada näkyviin. Voidaan siis käyttää hieman matalampaa ISOa ja/tai pienempää aukkoa, eikä pidemmistä valotusajoistakaan ole haittaa koska tähtien liike on tavoitteena. Esim. f/4, ISO 1600 ja 20-30 sekuntia ovat usein toimivat asetukset.
Valaisevat yöpilvet
Valaisevat yöpilvet ovat yleensä noin 80 km korkeudella olevia pilviä joihin osuu auringonvalo silloin kun aurinko on 8-16 astetta horisontin alapuolella. Parhaiten valaisevia yöpilviä on yleensä näkyvissä heinä- ja elokuussa. Usein valaisevia yöpilviä on näkyvissä vain lähellä horisonttia, välillä ne nousevat korkealle taivaalle. Pilvien laajuudesta riippuen, sopiva polttoväli vaihtelee laajakulman ja lyhyen teleobjektiivin välillä. Valaisevat yöpilvet liikkuvat, mutta sen verran hitaasti että jopa 30 sekunnin valotusaikaa voi käyttää huoletta.
Ukkonen
Salaman iskuja voi kuvat myös päivällä, mutta yöaikaan on tarjolla näyttävimmät salama-kuvat. Sinisen hetken aikaan ja pimeällä kameran voi asettaa kuvaamaan jatkuvasti muutaman sekunnin – 30 sekunnin valotuksia. Kuten tähtijuovienkin kuvauksessa, aseta kamera sarjakuvaukselle, kiinnitä lankalaukaisin kameraan, ja lukitse lankalaukaisimen nappi pohjaan.
Valotus kannattaa asettaa hieman tummaksi, jotta sitten kun salama valaisee pilvet, niin ne eivät pala puhki. Jälkikäteen valitaan vain ne kuvat, joissa on salama, ja muut kuvat poistetaan.
Vaikeinta salamakuvauksessa on hyvän kuvauspaikan löytäminen: Ukkosen suuntaan pitää olla hyvä näkyvyys, mutta paikka on toivottavasti suojassa pahimmalta sateelta (etulinssi märkänä kuvaamisesta ei tule mitään), tai ainakin kuvaussuunta on myötätuuleen. Eikä turvallisuuttakaan pidä unohtaa: salamaniskujen lisäksi vaaraa voi aiheuttaa kovat ukkospuuskat ja syöksyvirtaukset. Kuvauspaikasta on siis päästävä helposti turvaan.
Revontulet
Revontulet on yksi hienoimmista luonnon tarjoamista näytelmistä. Samoin kuin Linnunradan kuvauksessa, niin revontulia kannattaa lähteä kuvaaman paikkaan missä on vain vähän valosaastetta. Vain revontulimyrskyjen aikaan revontulia voi nähdä kaupungin valojen keskellä.
Revontulien lisäksi kuvaan kannatta sommitella etualalle joku kiinnostava kohde. Tyynellä säällä kannattaa myös kuvata vesistöjen äärellä, sillä revontulien heijastukset ovat näyttävä lisä kuvaan.
Valovoimainen laajakulma on suositeltava objektiivi myös revontulia kuvatessa, ja yleensä sillä kannattaa kuvata (lähes) täydellä aukolla. Revontulien aktiivisuus vaihtelee runsaasti, joten suljinajasta ei voi antaa mitään aina toimivaa suositusta. Jos revontulet ovat erittäin aktiiviset, niin voi joutua käyttämään jopa 1 sekunnin valotusaikaa liikkeen pysäyttämiseksi. Sillä jos valotusaika on liian pitkä, revontulien kuviot pehmenevät ja tulevat suttuisiksi. Mikäli taas taivaalla on vain liikkumaton kaari, niin on mahdollista käyttää jopa 30 sekunnin valotusaikaa. Koska revontulien kirkkaus myös vaihtuu, välillä nopeastikin, niin kannattaa tarkkailla valotusta histogrammin avulla. Ja säätää ISOa tarpeen mukaan.
Yövalokuvien tarkennus
Tarkennukseen liittyvät haasteet ovat yhteisiä eri kuvausaiheille, joten tässä on yhteisiä vinkkejä. Kameran automattitarkennus ei useinkaan toimi yöllä kovin luotettavasti. Mikäli tarjolla on kirkas ja iso kohde mihin automaatti osaa tarkentaa, esim. kuu, niin silloinkin tarkennuksen onnistuminen kannatta aina tarkistaa LCD-näyttöllä, eli zoomata kuu mahdollisimman isoksi. Mutta useimmiten yöllä kannattaa tarkentaa käsin LCD-näytön avulla. Eli zoomata LCD-näytöllä kohteeseen johon haluan tarkentaa ja säätää sitten tarkennus käsin.
Linnunrataa ja tähtiä kuvatessa käsintarkennus on usein ainoa mahdollisuus, automaattitarkennus ei yleensä osaa tarkentaa tähtiin. Suuntaa kamera jotain kirkasta tähteä kohti, aseta objektiivin tarkennus asteikon perusteella äärettömään ja zoomaa kuva maksimiin. Etsi tähti näytölle (joko kääntämällä kameraa, tai liikuttamalla suurennettua aluetta LCD-näytöllä), ja hienosäädä tarkennusta käsin, kunnes tähti on mahdollisimman pieni.
Eri kameroissa on erilaisia toteutuksia LCD-näyttöjen elävälle kuvalle, ja joillain kameramalleilla on lähestulkoon mahdotonta saada yksittäisiä tähtiä näkymään LCD-näytöllä. Tällöin kannattaa etsiä joku kirkkaampi/isompi kaukana oleva kohde. Esimerkiksi majakka, valopoiju, kaukainen katuvalo,… Jos sellaista ei ole näkyvissä, niin voit myös valaista taskulampulla esimerkiksi kaukana olevan puun ja tarkentaa siihen. Tämä toimii yleensä hyvin jos käytössä on laajakulmainen objektiivi.